Esimerkkitapauksia

Käytännön elämän tapauksia

Seuraavaksi esitellään muutama yksinkertaistettu tosielämän tapaus jutuista, joita toimistomme lakimiehet ovat hoitaneet. Jutuissa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu henkilöiden suojaamiseksi. Esimerkkitapauksissa pyritään tuomaan esille tiivistetysti oikeudellisen prosessin kulkua tosielämän tapahtumien valossa.

Tapaus 1. Ryöstö

Kalle Ahvonen oli joutunut keskustassa kävellessään ryöstön uhriksi. Vastaan oli tullut kolmihenkinen seurue, joka oli alkanut vaatimaan herra Ahvoselta tupakkaa. Hänellä ei tupakkaa ollut, joten tästä seurue riemastui. Seuraava vaatimus koskikin Ahvosen rahoja. Vaatimusta tehostettiin kahdella potkulla ylävartaloon. Ahvonen kaatui maahan ja seurue anasti Ahvosen lompakon sekä kameran. Ahvonen soitti paikalle poliisin, jolle hän antoi tuntomerkit tekijöistä. Poliisi kirjasi asiasta rikosilmoituksen ja aloitti asian tutkinnan. Ahvonen itse hakeutui taksilla terveyskeskuksen päivystykseen lääkärintarkastusta varten.
Poliisi otti kiinni kolme henkilöä, jotka kiistivät teon. Ahvonen kuitenkin tunnisti kuvista epäillyt juuri niiksi, jotka olivat hänen kimppuunsa hyökänneet ja omaisuutta vieneet. Näyttö epäiltyjen syyllisyydestä oli muutenkin vakuuttava. Asia meni oikeuteen ja Ahvoselle tuli kotiin kehotus toimittaa kirjallisesti vahingonkorvauksia koskevat vaatimukset oikeudelle. Ahvonen kääntyi tämän jälkeen puoleemme kysyen, mitä hänen pitäisi tehdä ja mitä apumme vaatimusten laatimisessa ja avustamisessa oikeudenkäynnissä maksaisi. Ilmeni, että Ahvosella on kotivakuutus ja siihen tyypillisesti sisältyvä oikeusturvavakuutus. Teimme Ahvosen puolesta vakuutusyhtiölle hakemuksen, jossa tiedustelimme, korvaako vakuutus asiasta Ahvoselle aiheutuvia oikeudenkäyntikuluja. Vakuutusyhtiö vastasi myöntävästi.
Kaikki kolme syytettyä tuomittiin käräjäoikeudessa ryöstöstä vankeusrangaistukseen. Tekijät tuomittiin maksamaan korvauksia Ahvoselle kivusta ja särystä, lääkäri- ja lääkekuluista sekä henkisestä kärsimyksestä. Samalla heidät velvoitettiin korvaamaan myös Ahvosen oikeudenkäyntikulut asiassa. Toimitimme oikeudenkäyntiä koskevan laskumme Ahvosen vakuutusyhtiöön, joka maksoi oikeudenkäyntikulut tilillemme vähennettynä tyypillisellä 15 prosentin omavastuuosuudella. Ahvosen itsensä maksettavaksi jäi siten tässä vaiheessa vakuutuksen omavastuuosuus. Koska vakuutusyhtiö oli korvannut Ahvosen oikeudenkäyntikuluja, siirtyi sille oikeus periä oikeudenkäyntikulut kolmelta tuomitulta henkilöltä. Vakuutusyhtiö onnistuikin perimään korvaukset tuomituilta ja sen vuoksi vakuutusyhtiö palautti Ahvoselle myös tämän meille maksaman omavastuuosuuden.
Tapaus 2. Pahoinpitely

Eräänä joulukuisena perjantaina Ulla oli viettämässä iltaa ravintolassa työpaikan pikkujouluissa. Tunnelma oli iloinen ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Ulla oli valittu työpaikan parhaaksi työntekijäksi kyseisenä vuonna ja palkinnoksi tästä oli Ulla saanut yrityksen toimitusjohtajalta matkalahjakortin. Kaikki tuntui menevän mukavasti elämässä muutenkin, ja Ulla haaveili jo olevansa palkintomatkalla etelän auringossa perheensä kanssa.

Illan kuluessa Ulla alkoi kuitenkin kiinnittää huomiota siihen, että eräs toinen yrityksen työntekijöistä, Paula, loi häneen vihaisia katseita. Ulla ei voinut käsittää mistä tämä johtui. Päivällä töissä kaikki tuntui vielä olleen kohdallaan. Ulla päätti kysyä asiaa Paulalta. Paula alkoi kovaan ääneen moittia Ullaa ja sanoi, ettei hän olisi ansainnut vuoden työntekijän palkintoa. Ullasta tällainen arvostelu tuntui erittäin pahalta, sillä hän oli luullut heidän Paulan kanssa olevan hyviä työkavereita. Paula ei kuitenkaan pystynyt hillitsemään käytöstään vaan hän alkoi sättiä Ullaa entistä äänekkäämmin. Lopulta sanaharkka johti siihen, että Paula tarttui Ullaa puserosta ja löi häntä nyrkillä kasvoihin. Ulla kaatui iskun voimasta, lyöden päänsä kaatuessaan pöydän reunaan. Ullan silmäkulmasta alkoi vuotaa verta ja hänen ranteensa vääntyi pahoin kaatumisen yhteydessä. Muut työkaverit riensivät paikalle apuun ja Ulla vietiin läheiseen sairaalaan hoitoon.

Ullan silmäkulmaan ommeltiin muutama tikki ja murtunut ranne lastoitettiin. Myöhemmin lääkärintarkastuksessa huomattiin, ettei ranne ollut luutunut kunnolla ja se jouduttiin leikkaamaan. Ullan harmiksi ranne ei leikkauksesta huolimatta tullut täysin kuntoon ja hoitojen jälkeenkin ranteeseen todettiin jääneen pientä toiminnanvajavuutta.
Ravintolassa sattuneesta välikohtauksesta oli Ulla tehnyt rikosilmoituksen toimistomme opastuksella. Ulla myös halusi toimistomme lakimiehen mukaan poliisilaitoksella suoritettavaan esitutkintaan, koska hän ensimmäistä kertaa esitutkintaan osallistuessaan koki olonsa hieman turvallisemmaksi, kun mukana oli joku henkilö tukena. Aikanaan asia tuli sitten esille käräjäoikeudessa. Oikeudenkäynnissä vaadimme Ullalle korvauksia kivusta ja särystä, ranteen toiminnanvajavuudesta aiheutuneesta pysyvästä haitasta, sairaanhoitokustannuksista, sairasloman johdosta muodostuneista ansionmenetyksistä, välikohtauksen yhteydessä rikkoontuneista silmälaseista sekä oikeudenkäyntikuluista.
Oikeudenkäynnissä kuultiin Ullan ja Paulan lisäksi todistajana välikohtauksen nähnyttä baarimikkoa. Ranteeseen jääneestä toiminnan vajavuudesta esitettiin todisteena kaksi lääkärinlausuntoa. Sairaanhoitokustannuksista aiheutuneista kuluista oli Ullalla puolestaan esittää laskujen jäljennökset. Käsittelyn päätteeksi käräjäoikeus tuomitsi Paulan pahoinpitelystä ja velvoitti hänet maksamaan vahingonkorvauksia Ullalle. Ulla oli tyytyväinen käräjäoikeuden tuomioon, ja kun Paulakaan ei valittanut tuomiosta, tuli asia kerralla loppuun käsitellyksi. Vaikka pahoinpitelyn selvittely sairaanhoitoineen ja oikeudenkäynteineen veivätkin lähes vuoden, oli Ulla lopulta iloinen siitä, että kaikki ikävä oli nyt ohi ja hän voisi taas keskittyä täysipainoiseen elämään perheensä kanssa. Töissäkin oli taas mukava käydä, kun Paula oli vaihtanut työpaikkaa.

Tapaus 3. Kotirauhan rikkominen, laiton uhkaus, lähestymiskielto

Keväisenä sunnuntai-iltana toimistomme lakimiehen puhelin pirahti soimaan. Langan toisessa päässä Mauri Metsola selitti kiihtyneenä, että naapurin kanssa olivat välit tulehtuneet siinä määrin, ettei asioita kyetty enää puhumalla selvittämään. Maurin mukaan edellisenä iltana naapuri Kalle Kaipiainen oli ilmoittamatta tullut Maurin kotiin avoimena olleesta ulko-ovesta ja alkanut kovaan ääneen huutamaan asiattomuuksia Maurille ja hänen vaimolleen. Poistuessaan asunnosta Kalle oli vielä huutanut Maurille, että tämän henki ei kauaa pihise ja vakuudeksi tästä, vilautti vyöllään ollutta puukkoa. Mauri sekä hänen vaimonsa olivat kokeneet tilanteen erittäin uhkaavana. Maurin mukaan välikohtaus ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, vaan häiriötä oli esiintynyt jo muutaman viikon ajan, ja tilanne tuntui vaan entisestään pahenevan.
Tapahtumaa seuranneena maanantaina Mauri tuli käymään toimistollamme. Maurin mukaan kaikki ongelmat naapurin kanssa juonsivat juurensa muutama kuukausi aiemmin olleesta omakotiyhdistyksen kokouksesta, jossa Mauri oli vastustanut Kallen erästä ehdotusta. Tuosta kokouksesta lähtien Kalle oli yrittänyt saada Maurin mielen muuttumaan ja kun Mauri ei tähän suostunut, alkoivat naapurusten välit tulehtua pahemman kerran. Maurin kanssa keskusteltuamme tulimme siihen tulokseen, että ainoana vaihtoehtona oli tehdä viikonloppuna tapahtuneesta välikohtauksesta rikosilmoitus paikallisella poliisilaitoksella.
Mauri ja hänen vaimonsa pelkäsivät, että viikonlopun tapahtumat saattaisivat myöhemmin uusiutua. Tämän estämiseksi päätimme hakea Kallelle lähestymiskieltoa käräjäoikeudesta. Lähestymiskiellon hakemiseksi toimistomme laati lähestymiskieltoa koskevan hakemuksen. Käräjäoikeudessa Kalle vastusti lähestymiskiellon määräämistä, mutta Maurin ja hänen vaimonsa kertomusten perusteella käräjäoikeus katsoi, että lähestymiskiellon edellytykset täyttyivät ja Kalle määrättiin vuodeksi ns. perusmuotoiseen lähestymiskieltoon. Tämän lähestymiskiellon mukaisesti Kalle ei saanut tavata Mauria tai hänen vaimoaan eikä muutoinkaan ottaa heihin yhteyttä tai sitä yrittää. (Lähestymiskieltoon ja sen sisältöön voi tutustua tarkemmin lähestymiskieltoa koskevassa jaksossa)
Lähestymiskielto rauhoitti tilanteen, eikä Kalle tämän jälkeen enää aiheuttanut Maurin perheelle häiriötä. Maurin kotona tapahtuneesta välikohtauksesta tehty rikosilmoitus johti kuitenkin syytteen nostamiseen Kallea vastaan ja asiaa käsiteltiin myöhemmin käräjäoikeudessa. Oikeudenkäynnissä Kallea syytettiin kotirauhan rikkomisesta sekä laittomasta uhkauksesta. Maurin puolesta vaadimme korvausta sekä kotirauhan rikkomisesta että laittomasta uhkauksesta aiheutuneesta henkisestä kärsimyksestä. Käräjäoikeus katsoi kotirauhan rikkomisen sekä laittoman uhkauksen tapahtuneen ja määräsi Kallelle ehdollisen vankeusrangaistuksen. Lisäksi Kalle velvoitettiin maksamaan vahingonkorvauksia Maurille.
Kalle ei ollut tyytyväinen käräjäoikeuden ratkaisuun ja hän teki asiassa valituksen hovioikeuteen. Noin vuosi ehti kulua käräjäoikeuden ratkaisusta ennen kuin asia tuli esille hovioikeudessa. Hovioikeus kuitenkin päätyi asiassa samaan lopputulokseen kuin käräjäoikeus aiemmin ja hovioikeus myös pysytti Kallen maksettavaksi tuomitut vahingonkorvaukset ennallaan. Vihdoin asia oli saatu lopullisesti päätökseen ja Mauri saattoi vaimonsa kanssa nauttia levollisin mielin syksyn hyvästä sienisadosta.